Bosnia-Hertsegovina

Monivivahteinen Mostar

Reppureissumme vei myös Bosnia-Hertsegovinaan, joka jo ennalta kiehtoi maana minua suuresti. Maa, josta en käytännössä tiennyt ennalta juuri mitään. Tie kuljetti meidät lopulta Bosnia-Hertsegovinan eteläosaan, pieneen Mostarin kaupunkiin, jossa käytiin kovia taisteluja vain parikymmentä vuotta sitten Bosnian sodassa.

Tämä monisävyinen, jylhien vuorien ympäröimä pieni kaupunki on mielenkiintoinen reissukohde. Bosnian sodan jättämät jäljet näkyvät Mostarin katukuvassa todella selkeästi vielä tänä päivänäkin, mutta sen vastapainoksi kaupungin keskustan ympäröimä vanha kaupunki vie vierailijan keveään, hieman itämaiseen tunnelmaan ihastelemaan vanhan kaupungin monessa tasossa mutkittelivia pieniä mukulakivikatuja. Monivivahteinen Mostar oli ehdottomasti reppureissumme mielenkiintoisin ja vaikuttavin kohde – niin monella eri tavalla.

Bussin ikkunasta aukeaa näkymä jylhien vuorten syleilemään, kapeassa solassa sijaitsevaan pieneen, sodan runtelemaan kaupunkiin. Sen sydämessä virtaa kirkas, turkoosina kimmeltävä Neretva-joki. Ilmastoidusta bussista ulos astuessa keskipäivän paahtava kuumuus ottaa syleilyynsä ja tervehtii lämpimästi. Kuumuus on sytyttänyt pienen maastopalon kuivalle vuoren rinteelle ja sen aiheuttama savu leijuu pian nenään. Kaupungin keskusta on täynnä puoliksi romahtaneita taloja, joista vain julkisivu on enää pystyssä. Katto ja lattiat ovat jo aikaa sitten romahtaneet sisään.

Sodan runtelemat talot on aidattu ja niiden seiniin kiinnitetyt kyltit kieltävät uteliaita tutustumasta raunioihin tarkemmin. Kadun vartta kävellessä eteenpäin katse kiinnittyy toistuvasti talojen julkisivuissa näkyviin kranaatiniskujen jälkiin. Niitä on joka puolella. Tässä kaupungissa ei voi olla huomaamatta, että täällä on muutama vuosikymmen sitten käyty kovia taisteluita. Reissaajan valtaa surumielisyys ja hämmästys. Ihan näitä tunteita en odottanut kokevani ensimmäiseksi Bosnia-Hertsegovinan maaperälle astuessani.

Bosnian sota (1992-1995) oli Jukoslavian hajoamissodista julmin. Yli satatuhatta sai surmansa, puolet heistä oli siviilejä. Mostar oli yksi julman sodan päänäyttämöistä. Kaupunki ei pelkää näyttää lähihistorian jättämiä syviä arpia avoimesti. Sota näkyy katukuvassa ja tarinoina ihmisten puheissa. Häpeää omasta hyväosaisuudesta ei voi olla kokematta tässä runnellussa kaupungissa. Miten elämän lähtökohdat voivat olla niin erilaiset minulla ja saman ikäisellä kaupungin kasvatilla, joka koki kranaatiniskun omalla ihollaan ihan pienenä lapsena?

Mostar ei ole pelkästään sodan kauheuksista toipuva kaupunki. Runnellun näkymän vastakohtana on Mostarin sydämestä löytyvä, kerrassaan henkeäsalpaavan kaunis vanha kaupunki, jonka kruununa on upea Neretva-joen yli johtava Stari Most-kaarisilta.

Satumainen tunnelma ottaa reissaajan ystävälliseen syleilyynsä heti vanhan kaupungin reunamille tultaessa. Sen sympaattisen näköiset tiilitalot seisovat aivan vieri vieressä toisiaan vasten. Näkymä on kuin napattu lapsuuteni satukirjoista. Katse ohjautuu kapeaan solaan, jossa syvänvihreät puut ja pensaat reunustavat turkoosia, pauhaavaa vuoristojokea. Paikalliset pojankoltiaiset viihdyttävät turisteja rahaa vastaan hyppäämällä kaksikymmentämetriä korkealta kaarisillalta voimakkaasti virtaavaan jokeen. Korviin kantautuu rukouskutsun vieras, rauhoittava ääni. Olo on kuin tuhannen ja yhden yön satukirjassa.

Vastaan tulee kapea basaarikatu, jonka varrelta löytyy paikallinen makeiskauppa, josta ostan suurta herkkuani, lokumia, turkkilaisia makeisia. Täällä näkyy vivahteita turkkilaisesta kulttuurista siellä täällä pienissä arkisissa asioissa.  Pienet putiikit ovat täynnä kupariastioita, koruja, mattoja ja myös valitettavasti sota-ajalta ihmisiltä jääneitä tavaroita, kuten taskukelloja.

Paikallinen ruoka Bosnia-Hertsegovinassa on erinomaisen maukasta. Tarjolla on paljon erilaisia liharuokia, jonkinlaista pitaleipää ja grillissä paistettuja vihanneksia. Tällainen vierailemisen arvoinen, paikallista ruokaa tarjoileva ravintola, on Sadrvan, joka löytyy vanhasta kaupungista ja on todella kehumisen arvoinen. Myös tujakka bosnialainen kahvi juotuna pienestä kuparikupista sai hetkessä kuumuudesta uupuneen reissaajan hereille, joten tätä kahvia ostettiin kotiintuomisiksi, tulevien arkiaamujen pelastajaksi.


Illan hämärtyessä vanha kaupunki näyttää vielä yhden puolen itsestään. Keskipäivän paahtava kuumuus, on vaihtunut miellyttäväksi, pehmeän syleileväksi lämmöksi. Silta ja sitä ympäröivän vanhan kaupungin talot ovat valaistu kauniisti. Istun majapaikkani parvekkeella kuuntelemassa rukouskutsuja ja seuraan alhaalla kadulla kipittävän kissanpennun touhuja.

Bosnia-Hertsegovina teki vaikutuksen ystävällisyydellään, upeilla maisemillaan, erinomaisella ruoalla ja varsinkin kovilla nykyisyyden ja menneisyyden kontrasteillaan. Oma sukupolveni muistaa Bosnian-sodan uutisoinnit lapsuudestaan ja olen sitä mieltä, että jokaisen olisi matkoillaan perusturistirysien sijaan hyvä tutustua myös näihin surullisemman tarinan läpikäyneisiin kohteisiin. Maailma on kaukana täydellisestä ja näissä paikoissa siitä saa todella vahvan muistutuksen.

Mostar oli ehdottomasti yksi vaikuttavimmista kohteista, joissa minulla on ollut mahdollisuus vierailla ja kaupunki jättikin minuun vahvan palon tutustua maahan vielä paljon tarkemmin tulevilla reissuillani. Käykää tekin ihmeessä tutustumassa satumaiseen, monivivahteiseen Mostariin.

 


Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.


Lue myös nämä

Ei kommentteja

Jätä kommentti