Iso-Britannia Italia Kaukokaipuu Meksiko Ruotsi Slovenia

12 kuukautta – 12 maata | osa 1

12 kuukautta – 12 maata. Siinä tiivistettynä minun vuoteni 2017. Kulunut vuosi on ollut kova tahtisin reissuvuoteni ikinä ja käytyjä maita voi laskea riittäneen jokaiselle vuoden kuukaudelle. Tämä ei ollut suinkaan mikään tietoinen, ennalta tehty uuden vuoden lupaus. Tähdet taivaalla sattuivat vain olemaa sopivasti oikeilla kohdillaan ja ehkä mielentila sopivan sponttaani ja vastaanottava ainaiselle reissaamiselle. Elämäntilanne juuri nyt antaa hyvin myötä kovatahtiselle matkustelulle – ja totta kai olen siitä ottanut kaiken hyödyn irti! Tänä vuonna on tullut nähtyä maailmaa enemmän kuin hyvin ja olen ollut näistä kaikista vastaan tulleista reissuelämyksistä niin kovin onnellinen. 

1. Meksiko – tammikuu

Reissuvuoteni starttasi käyntiin vuoden 2017 vastaanottamisella turkoosien vesien äärellä Tulumissa, Meksikossa. Reissasimme ystäväporukan kanssa lähemmäs kolme viikkoa pitkin poikin Jukatanin niemimaata, josta kirjoitin useamman postauksen blogiini, jotka ovat luettavissa täältä. Varsinkin Valladolidin pikkukaupunki sekä ja Holboxin paratiisisaari jäivät vahvasti mieleeni ja niitä jaksan suositella aina ja aina vaan.

Olimme odottaneet yhteistä reissuamme koko pitkän, pimeän syksyn kuin kuuta nousevaa. Niinpä jatkuva auringon alla paistattelu ja se loputon värikylläisyys taloissa, ruoassa, luonnossa – ihan kaikkialla, oli juuri sitä, mitä kaikista eniten kaipasimme. Reissussa oli myös mukana meksikolainen ystäväni, joka teki ensimmäisestä, hänen kotimaahansa suuntautuvasta matkastani vielä erityisemmän ja merkitysellisemmän.

2. Iso-Britannia – maaliskuu

Yhtenä helmikuisena arki-iltana lueskelin Iltalehden lööpejä ja bongasin sieltä jutun Kensigtonin palatsissa aukeavasta Diana – Her Fashion Story näyttelystä.  Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut Euroopan kuninkaallisista ja seuraan tarkasti varsinkin Iso-Britannian ja Ruotsin hovin käänteitä. Diana on ehdottomasti suosikkiprinsessa kautta aikojen ja hänen traaginen kuolemansa jäi pienelle tytölle aikanaan hyvin tarkasti mieleen. Iltiksen jutusta innostuneena buukkasin spontaanisti lennot Lontooseen samalta istumalta! Miksi reissuun ei voisi lähteä vain nähdäkseen itseään kiinnostavan näyttelyn? Lue koko juttuni näyttelystä täältä.

Lontoossa olen piipahtanut monesti aikaisemmin, mutta viimeisestä kerrasta oli kerennyt kulua jo kymmenen vuotta. Hämmästelin suuresti kaupungin vilinässä pyöriessäni, miten ihmeessä olin pysynyt tästä upeasta metropolista niin kauan poissa! Olin aivan unohtanut, miten ihana kaupunki onkaan kyseessä. Ja miten helposti Lontooseen lentää muutamassa tunnissa vaikka vain pidennetyksi viikonlopuksi.

3. Viro – toukokuu

Tallinnan reissu oli puhdas työmatka ja kaupungin tunnelmasta nauttiminen jäi tällä kertaa neuvotteluhuoneen ikkunasta avautuvan kauniin puistomaiseman ihasteluksi. Palaverin lomassa muistan hiljaa mielessä ajatelleeni, että Tallinnaan on ehdottomasti matkustettava pian lyhyelle hemmottelulomalle. Onhan kaupunki melkein kivenheiton päässä Helsingistä! Kaupunki on täynnä hyviä ravintoloita ja koska vuonna 2017 Tallinnaan en palannut ajatuksistani huolimatta, voisi lyhyt ruokapainotteinen reissu tulla tulevana vuonna kyseeseen.

4. Ruotsi – toukokuu

Ruotsissa pyörähdin muutaman päivän verran ihastelemassa Tukholman kevättä. Reissu tuli eteen juuri oikealla hetkellä, sillä olin vastikään menettänyt läheisen ihmisen ja olin kaikesta suremisesta henkisesti todella väsynyt ja mieli kaipasi hetkeksi muuta ajateltavaa.

Tukholman kevät oli hitusen pidemmällä kuin Helsingissä. Tarkenin istua puiston penkillä pitkän aikaa suorittaen yhtä lempipuuhaani  – siemaillen hyöryävän kuumaa take away kahviani ja samalla seuraillen tyylikkäitä ohikulkevia paikallisia. Jo yhden kahvikupposen aikana saa yleensä hyvän käsityksen siitä, mikä on paikallisen tyylin kulmakivet. Siinä penkillä tyytyväisenä istuessani tajusin, että tällaisia irtiottoja arjesta on syytä tehdä aina silloin tällöin sen kummempaa reissuagendaa suunnittelematta. Mieli virkistyi pienestä breikistä kummasti!

5. Italia – heinäkuu

Menneelle Meksikon reissulle pakkasin kamani matkalaukkuun, mikä ei ollut millään tavalla se paras vaihtoehto kaupungista ja kylästä toiseen siirtyessämme. Päätinkin tuon reissun jälkeen satsata roposeni kunnolliseen rinkkaan. Nuorena haaveilin kovasti interrail reissusta läpi Euroopan, mutta se jäi aikanaan tekemättä. Voitte vain arvaten, miten uusi rinkka mahtoi inspiroida toteuttamaan vanhan haaveen. Kesälomareissulla päätimme suunnata nokan kohti meille ennestään tuntematonta Balkania. Kirjoitin kokemuksistani oppaan reppureissaamisesta Itä-Euroopassa.

Reissun ensimmäiseen etappiin, Venetsiaan, lensimme ensiksi muutamaksi päiväksi maistelemaan kaupungin kuuluja cicchettejä. Siellä kanaalin varrella, condolien lipuessa hiljalleen ohitsemme ja pääskysten kirkuessa yläpuolellamme, kertakäyttölaseista tarjoiltu maittava viini ja nämä pienet tapaksia muistuttavat patonginpalat olivat parasta, mitä Venetsiasta saattoi löytää! Lisää tunnelmia Venetsiasta voit lukea täältä.

6. Slovenia – heinäkuu

Venetsiasta hyppäsimme bussin kyytiin ja suuntasimme kohti Slovenian pikkiriikkistä pääkaupunkia Ljublajanaa. Useamman tunnin bussissa istumisen jälkeen ja pienen reissuväsymyksen uuvuttamana ei ensimmäinen näkymä kaupunkiin antanut odottaa liikoja. Neuvostoaikaisten kerrostalojen ympäröimä Ljublajanan linja-autoasema ei kerro lähellekkään koko totuutta tästä rauhallisesta ja viehättävästä, kauniita rakennuksia täynnä olevasta, kylämäistä tunnelmaa huokuvasta pikkukaupungista.

Vietimme kaupungissa kolme leppoisaa päivää. On kovin vaikea pukea sanoiksi, mikä tässä Balkanin helmessä lopulta niin kovasti viehätti minua, sillä mitään erityistä nähtävää ja koettavaa se ei tarjonnut. Kiertelyn lomassa pysähdyimme toistuvasti johonkin useista Ljubljanica-joen varrelta löytyvistä terasseista nauttimaan lasin viiniä tai pientä suupalaa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta kiireestä, ihmistungoksesta ja ärtyneisyydestä ei ollut kenelläkään tietoakaan. Puistoissa ihmiset viettivät piknikkiä ja neuvoivat iloisesti ohikulkevia turisteja, ostoskadulla törmäsi taideperformanssiin, jossa suuri joukko paikallisia yhtyi esiintyjien mukaan lauluun ja tanssiin. Ljubljana laski viimeisetkin kierrokset alas ja olon valtasi ihana keveys. Sloveniaan haluan vielä palata uudestaan paremmalla ajalla.


Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.


Lue myös nämä

Ei kommentteja

Jätä kommentti