Jordania

Missä Anna?

Tiedättekö Missä Vallu? -nimisen lastenkirjan, jossa raitapaitaan, sinisiin housuihin ja pipoon pukeutunut piirroshahmo on etsittävä kirjan sivuilta kymmenien ellei satojen muiden hahmojen joukosta? Jokaisella sivulla tämä veikeä piirrosukko on eksynyt uuteen ympäristöön ja etsiminen täytyy aloittaa alusta. Vallun seikkailumieli kiehtoi aikanaan pientä tyttöä ja kyseinen kirja oli ehdottomasti yksi lapsuuteni suosikkikirjoja. Koskaan ei tiennyt, mistä Vallun kirjan seuraavalta sivulta tulisi löytämään.

Missä Anna? Siihen kysymykseen olen törmännyt muutaman viimeisen kuukauden aikana usein niin itse, niin ystäväni ja ehkä te blogini lukijatkin, jotka olette huomanneet, ettei uusia postauksia ole syntynyt tavalliseen tahtiinsa. Alkanut vuosi on lähtenyt niin kiivaalla tahdilla käyntiin, että pääosan esittäjä ei ole itsekkään perässä pysynyt. Maisemat ja ympäristö ovat vaihtuneet sen verran vinhasti, että tunnen vain hyppiväni kirjan sivulta toiselle oman elämäni Missä Anna? -kirjassa.

Missä Anna? -kirjani ensimmäisillä sivuilla löysin itseni Rukan satumaisista lumimaisemista tykkylumen kuorruttamien puiden ja täydellisen hiljaisuuden keskeltä. Vietin tuon liikuntapainoitteisen viikon hiihtäen, löylyistä ja hyvästä ruoasta nauttien ja ladaten akkuja uudelle vuodelle. Rukan jälkeen sivu kääntyi ja tammi-helmikuun huomasin pysytteleväni visusti kotipuolessa nenä kiinni oppikirjoissa ja erinäisiä opintoraportteja koneella naputellen, sillä olin päättänyt tehdä hieman lisäopintoja avoimessa yliopistossa. Omista yliopisto-opinnoista on jo vierähtänyt tovi aikaa, ja lähdin Ruka-viikon totaalirentotumisen jälkeen hieman liian kevein ajatuksin opintoja tekemään. Nopeasti muistui mieleen se kova työmäärä, mitä opiskeluihin kuuluu – uuden oppiminen ei tule koskaan ilmaiseksi. Pian huomasin käyttäväni lähes kaiken liienneen vapaa-aikani koulutehtävien työstämiseen eikä blogille jäänyt tässä tilanteessa ollenkaan aikaa.

Koulutehtävien palauttamisen jälkeen kirjan sivu kääntyi ja ympäristö vaihtui. Muutimme kimpsumme useamman Espoossa vietetyn vuoden jälkeen takaisin Helsingin puolelle. Päätös muutosta tehtiin sen verran vauhdikkaasti, että ystävätkin kyselivät hämmästyneinä peräämme. Siis olemmeko tosiaan muuttaneet? Pahvilaatikoita roudatessa oli muuten ihana huomata, miten paljon turhaa tavaraa oli saanut laitettu kiertoon sitten edeltävän muuton. Kevyempi olo ja kevyempi muutto!

Tavarat olivat juuri ja juuri löytäneet uudessa kodissa paikkansa, kun maisema muuttui jälleen muutaman lentokoneessa istutun tunnin aikana ikävästä, päin kasvoja satavasta räntäsateesta punertavien vuorten, hiekan ja kuivuuden maahan. Viikko sitten ihastelin WadiRumin karua, mutta aivan mielettömän kaunista aavikkomaisemaa Jordaniassa, josta tämän postauksen kuvat on otettu. Jordania on sijoittunut korkealle mielenkiintoisten matkakohteiden listallani jo useamman vuoden ajan ja maa omista kohtalaisen suurista ennakko-odotuksistani huolimatta ylitti monin kertaisesti odotukseni.

Nyt kun sivua on taas käännetty, olen palannut takaisin Suomeen ja rauhoittunut vihdoin kotisohvalleni  ajan kanssa postausta näpyttelemään. Halusinkin nyt kiireen hellitettyä tulla kertomaan, että täällä ollaan taas ja pian blogista löytyy paljon juttuja tästä hienosta Jordanian reissusta. Pysykää kuulolla!


Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.


Lue myös nämä

Ei kommentteja

Jätä kommentti