Jordania

Löysin maailman parhaan kahvilan Jordaniasta

Minulle Jordanian reissun ehdoton kohokohta oli Petran kadonnut kaupunki. Paikan päälle on hyvä varata aikaa useampi päivä, sillä tässä satumaisessa paikassa riittää ihmettelemistä. Vaikka kuuluisa sola ja itse Petran aarre saavat sydämen kovastikin tykyttämään, älä jätä alueen tutkimista siihen! Kivikaupunkia ympäröiviltä vuorilta löytyy useampia eri pituisia ja haastavuudeltaan eri tasoisia vaellusreittejä. Yhden mitä kauneimman reitin päästä löysin aivan sattumalta maailman parhaan kahvilan.

Jos matkaat Petraan, älä jätä vaellusreittejä väliin. Ikivanhaa kaupunkia ympäröivä karu luonto pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta vuorille kiivetessä ja satumaan monet nähtävyydet näkee korkeuksista aivan erilaisesta perspektiivistä käsin. Nabatealaiset, nuo kadonneen kaupungin muinaiset asukkaat asuttivat aikanaan myös näitä kaupungin ympäröimiä punertavia vuoria ja hakkasivat niiden seinämiin mahtavia portaikkoja. Muutaman tunnin pituinen, mitä kaunein Al-Khubthan vaellusreitti olikin lähes pelkästään tuhansia vuosia vanhojen portaiden kapuamista ylös vuoren huipulle saakka.

Matkustamisessa parasta on, ettei koskaan tiedä mitä yllättävää kulman takaa voi tulla vastaan. Muutama vuosi sitten löysin maailman upeimman yökerhon Arabiemiirikunnista. Maasta, jossa uskonto kieltää alkoholin nauttimisen. Jordaniassa, vuoren huipulta, jonne asiakkaiden on vaikea kavuta, saati kahvilanpitäjän kantaa vettä, löysin sattumalta maailman parhaan kahvilan.

Varoitan, että korkeanpaikan kammoisia kahvilassa heikottaa. Minulta meinasi koko upeus jäädä näkemättä, sillä paniikki hiipi päälle jo ennen kahvilan oviaukolle pääsyä. Sanotaanko, että nopeasti kyhätyn näköinen pressuviritelmä jyrkän vuorenrinteen reunalla ei ollut se houkuttelevimman näköinen paikka kahvittelulle, mutta malttakaahan mielenne.

Kahvilan upeus avautui vasta teltan sisäpuolella. Kaunis, pieni The World View-telttakahvila, oli sisustettu jordanialaisilla perinnekankailla, jotka heijastivat telttaan pehmeää punaista valoa auringon säteiden osuessa niihin. Teltan suojassa pyöri kevyt tuulenvire, joka kivasti vilvoitti helteen uuvuttamien oloa. Beduiini, jolla oli niin pikimustat silmät, etten ole sellaisia koskaan kenelläkään toisella nähnyt, tarjoili ylimakeaa, mintun lehdillä maustettua beduiiniteetä nostattaen kiipeilijöiden huvenneet energiatasot taas takaisin normilukemiin. Ihana pysähtynyt tunnelma ja näkymä alas aarrekammioon loivat yhdessä tästä paikasta minulle yhden maailman upeimmista. Tänne ei eksy kuin kourallinen turisteja. Paikan tunnelmasta ja yhdestä maailman seitsemästä ihmeestä saa siis nauttia aivan omassa rauhassaan.


Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.


Lue myös nämä

Ei kommentteja

Jätä kommentti