Tiibetistä jatkoimme matkaamme Xi´aniin, joka on Kiinan vanha keisarillinen pääkaupunki sekä silkkitien alkupiste. Tänä päivänä kaupunki tunnetaan ensisijaisesti Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangdin hautaa vartioivasta massiivisesta terrakotta-armeijasta, jonka takia mekin kaupunkiin suuntasimme. Jatka lukemista
Vuosia sitten luin kirjan Seitsemän vuotta Tiibetissä ja jäin tuolloin pohtimaan, olisiko mahdollista joskus päästä pyörittämään rukousmyllyjä tuohon kiehtovaan maailmankolkkaan. Mielenkiintoisilla reissukohteilla on tapana jäädä takaraivoon kutkuttelemaan jopa vuosien ajaksi. Kun teimme päätöksen lähteä reppureissulle, halusimme päästä toteuttamaan juuri näitä pitkään haaveissa olleita reissuelämyksiä: Taj Mahal, Terrakottapatsaat, Tiibet – muutamia mainitakseni. Yli kymmenen vuotta tuon kirjan lukemisen jälkeen löysin lopulta itseni Lhasasta, Drepung luostarin muuriin nojailemasta. Eteeni avautui mitä hämmästyttävin ja kaunein näkymä vuoristomaisemasta ja laakson pohjalle avautuvasta Lhasan kaupungista. Tämän näkymän ja läikehtivän riemuntunteen muistaisin varmasti aina. Jatka lukemista
Meille kävi heti ensi hetkestä selväksi, että Goa on aivan eri maailma Pohjois-Intiaan verrattuna. Se on siistimpi, turistiystävällisempi, turvallisempi ja niin tavattoman kaunis. Kaikesta tästä huolimatta, emme päässeet jyvälle siitä, mistä Goan saama suuri hehkutus oli peräisin. Meille Goa oli ennen kaikkea lepolomaa reissuelämästä. Päivät täyttyivät rannalla samoilusta, pingiksen pelaamisesta ja kävelylenkeistä pienen kylämme ympärillä. Vaikka kipuilimme rauhallisemman reissutahdin kanssa, Goa oli juuri sitä me siinä hetkessä eniten tarvitsimme. Hetken hengähdys reissuelämästä. Jatka lukemista
Aika on tuntunut menevän niin kovaa vauhtia eteenpäin, että ensimmäinen kuukausi reissun päällä on tuntunut yhdeltä silmänräpäykseltä. Ensimmäisen viikon ihmettelimme Miamissa, miten ihmeessä me yhtäkkiä olimmekin unelmiemme matkalla. Toinen viikko vierähti häähumun keskellä Gainesvillessä, Pohjois-Floridassa, jonka jälkeen lensimme Lontoon kautta New Delhiin. Delhissä ensimmäiset päivät menivät aikaerorasituksesta toipumiseen ja reissun neljännellä viikolla lähdimme kiertämään Intian kuuluisaa kultaista kolmiota (Delhi-Agra-Jaipur). Adalmina´s Adventures matkablogista inspiroituneena, pyrin tekemään kuukausittain 10+1 kysymyksen tiivistelmän jokaisesta menneestä matkakuukaudestamme.
Sattuuko kenellekkään muulle usein samalla tavalla kuin minulle? Toivot jotain suureen ääneen ja asiat menevätkin juuri niin kuin olit ääneen toivonut. Tosin asia toteutuu hieman ei muodossa, kun olit itse mielessäsi ajatellut, mutta kirjaimellisesti juuri niin kuin olit ääneen toiveesi ilmaissut.
Ensimmäinen kuukausi reissun päällä oli ollut meille hektinen. Olimme olleet viikon Miamissa, toisen Gainesvillessä, matkustaneet muutaman päivän verran Floridasta Lontoon kautta aina Intiaan saakka ja lähteneet lähes samalta istumalta kiertämään Intian kultaista kolmiota (Delhi-Agra-Jaipur). Seuraavana oli vuorossa kolme viikkoa Goalla, jossa meillä oli tarkoitus vain levätä ja kerätä voimia ennen reissun jatkumista Nepaliin. Matkalla Delhin lentokentälle totesin Rolfille muutamaankin eri otteeseen, etten halua tehdä seuraavina viikkoina mitään muuta kuin maata paikoillani ja levätä. Ja no, mitä tapahtui. Ääneensanottu toive toteutui kirjaimellisesti. Pääsin kokemaan, minkälaista on intialainen sairaalaelämä. Jatka lukemista
”First time in India?”
”Yes.”
”Welcome!” maahantulovirkailija toivotti tervetulleeksi intialaisella aksentillaan, iski leiman voimalla passiini maahantulon kunniaksi ja huiteli kädellään minulle merkiksi siirtymään jonossa eteenpäin.
Olin astunut ensimmäistä kertaa Intian maaperälle, maahan, jossa vierailua olin pitkään odottanut, jännittänyt, jopa hieman pelännyt. Olin pyrkinyt valmistautumaan parhaani mukaan tulevaan kulttuurishokkiin lukemalla Intiasta kertovia kirjoja ja katsomalla dokumentteja sekä kyselemällä muiden kokemuksia maasta. Ja vaikka kuinka yritin valmistautua, tiesin jo ennalta, että mikään määrä ennakkovalmistelua ei olisi tarpeeksi, kun ensimmäisen kerran astuisin terminaalin ovista ulos Intiaan. Jatka lukemista
Vietimme ensimmäisen reissuviikkomme Miamissa. Kaupunki oli minulle entuudestaan tuttu, Rolfille taas aivan uusi kohde. Miami ei viimeeksi saanut sydäntäni pamppailemaan ihastuksesta, eikä se valitettavasti tehnyt sitä tälläkään kertaa. Koen, ettei kaupungissa ole älyttömästi nähtävää Miami Beachin kuuluisan hiekkarannan lisäksi. Rolf oli kanssani eri mieltä: hän ihastui kaupungin rentoon tunnelmaan, trooppiseen ilmastoon ja Miami Downtownin pilvenpiirtäjiin. Yksi alue, josta kuitenkin molemmat yhtälailla tykkäsimme oli Miamin Wynwood Walls. Kyseessä on laaja, monta korttelia kattava varastoalue, josta on viimeisen kymmenen vuoden aikana muodostunut kuuluisa graffititaiteen keskittymä. Jatka lukemista
Viimeinen viikko Suomessa meni muuttohommissa ja viimeisiä lähtövalmisteluita hoitaessa, joten kotipuolessa lähestyvää reissua kaiken hässäkän keskellä ei liiemmin ehtinyt fiilistellä taikka tarkemmin pohtia. Ajattelin etukäteen, että tuleva reissu iskeytyy kunnolla tajuntaan niiden yhdentoista tunnin aikana, jotka lentokoneessa tuli istututta, mutta ei, ei sielläkään. Jatka lukemista
En ole vieläkään sisäistänyt, että reilun viikon päästä olemme jo unelmiemme matkalla maailmalla. Kyllä! Suurin matkahaaveemme toteutuu! Vietämme tulevat kahdeksan kuukautta reppu selässä keikkuen kulkien sinne, minne nenä milloinkin mahtaa osoittaa.
Kohta mennään! Hyppää mukaamme seikkailuun!
