Maailmanympäri

Suurin matkahaaveemme toteutuu

En ole vieläkään sisäistänyt, että reilun viikon päästä olemme jo unelmiemme matkalla maailmalla. Kyllä! Suurin matkahaaveemme toteutuu! Vietämme tulevat kahdeksan kuukautta reppu selässä keikkuen kulkien sinne, minne nenä milloinkin mahtaa osoittaa.

Kohta mennään! Hyppää mukaamme seikkailuun!

Olen aivan hulluna matkustamiseen. Olen ollut sitä pienestä tytöstä saakka, mutta varsinkin viimeiset vuodet ovat vetäneet maailmalle tasaisin väliajoin. Olen huomannut, miten paljon reissaaminen antaa minulle iloa ja energiaa. Siinä kiteytyy seikkailun tuoma onnen huuma sekä sellainen mielen ja olemisen kepeys, joka pursuaa tunnetta, että mikä vaan voi olla mahdollista. Matkustaminen tarkoittaa minulle myös värikkäitä ja mieleenpainuvia kohtaamisia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja oman ymmärryksen rakentamista pala kerrallaan siitä, mistä tässä maailmassa onkaan oikeastaan kyse. Parhaimmat reissuhetket ovat lopulta kuitenkin niitä, joissa maailman koko kauneus piirtyy eteeni ja saa mykistymään ihastuksesta. Niin kuin tuolla WadiRumin autiomaassa, josta tämän postauksen kuvat on otettu.

Olen sitä mieltä, että unelmia, myös niitä kaikista pähkähulluimpia kannattaa pyrkiä toteuttamaan. Niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin ja jos länsimaalaiseen uskonoppiin on uskominen, elämme vain tämän yhden kerran. Miksi elämästään ei silloin pyrkisi tekemään oman näköistä matkaa? Entä minkä takia jättäisit asiat vain haaveilemisen tasolle kun samalla energialla asioita voisi yhtä hyvin saada aikaan?

Tänä vuonna lähdemme viimein toteuttamaan avopuolisoni kanssa yhden pitkäaikaisen haaveemme. Seikkailemme pidemmän tovin maailmalla ja otamme kaiken opin vastaan, mitä se meille mahtaakin tarjota. Ja mikä parasta, te voitte tulla seikkailulle mukaan!

Muistan kun aloimme puhua reissuhaaveestamme ensimmäistä kertaa ääneen noin neljä vuotta sitten. Että olisipa kivaa, jos voisi hypätä hetkeksi arjen pyörteistä pois ja matkustaa ilman tiukkoja aikatauluja, vaihtaa suunnitelmia spontaanisti ja pysähtyä halutessamme pidemmäksi aikaa sellaiseen kohteeseen, jossa voisi viettää lyhyen pyörähdyksen sijaan pidemmän aikaa. Muistelin kaiholla vaihtoaikaani Yhdysvalloissa ja fiilistelin sitä tunnetta, kun pystyin rakentamaan arkeni hetkeksi muualle kuin Suomen kamarelle. Samoihin aikoihin löysin ensimmäiset matkustusaiheiset blogit ja vlogit, jossa ihan tavalliset tallaajat olivat päättäneet tehdä irtioton maailmalle. Jos hekin pystyivät, miksi ei mekin? Näihin aikoihin avasin annakuulua.com blogini.

Viimeiset vuodet on säästetty ja suunniteltu unelmiemme reissua. On muutettu väliaikaisiin koteihin ja harjoiteltu reppu selässä reissaamista Itä- ja Keski-Euroopassa. On säästetty pennejä kaikesta turhasta ja muutettu pienin askelin ostokäyttäytymistä yhä enemmän kierrätä ja lainaa ajattelutapaan pohjautuvaksi. On opiskeltu valokuvaamista ja videoeditointia ja katsottu YouTubesta videoita siitä, miten reppureissuille kannattaa pakata mukaan. Oikeastaan olemme siis olleet tällä unelmien matkalla jo pidemmän aikaa. Ja voi kuinka paljon se on jo tähän mennessä meille opettanut!

Silti reissun päälle ei lähdetty ilman, että kerkesin jo kyseenalaistaa koko homman. Onko tällaisessa haaveilussa yhtään mitään järkeä? Onko ihan päätöntä touhua lähteä tällaista oikeasti toteuttamaan? Kaikki oli elämässä enemmän kuin hyvin ja silti mieli tahtoi kiepsauttaa koko elämän rytmin hetkeksi ympäri ja ravistella ihan kunnolla. Pään sisäistä kamppailu kävin itsekseni koko viime syksyn niin, että turhauduin jo itseeni ja mielen jatkuvaan myllerrykseen. Vaati todella paljon rohkeutta antaa luvan itselleni toteuttaa jotain, mikä oli näkynyt jossain kaukana horisontissa niin kovin pitkään. Mutta hemmetti nyt toteutetaan eikä meinata! Lopulta ymmärsin, että suurin este kaikelle tälle olin vain minä itse. On enemmän kuin ok, että välillä haluaa tehdä jotain ihan muuta ja hengähtää.

Lähdemme reissuun helmikuun alussa, jolloin lennämme aluksi pariksi viikoksi Floridan aurinkoon. Yhdysvalloilla on minulle aina tärkeä paikka sydämessäni, sillä olen asunut ja opiskellut lähellä Hollywoodin säihkettä ja Kalifornian loputtoman pitkiä hiekkarantoja. Vähän samanlaisen elämänmyllerryksen ja uuden äärellä olin silloin kymmenen vuotta sitten. Ja tästä syystä reppureissumme ei voisi paremmin alkaa mistään muualta kuin Yhdysvalloista käsin.

Yhdysvalloista lennämme Intiaan juhlimaan Holia, hindulaisuuden joka keväistä värien juhlaa. Sieltä on tarkoitus jatkaa Nepaliin, jossa käymme tervehtimässä ilmielävää lapsijumalaa, Kumaria. Nepalista toivomme saavamme ryhmäviisumin Tiibetiin, jossa haaveissamme on ollut päästä pyörittämään rukousmyllyjä. Nämä ovat alkureissumme suunnitelmat. Mitä tästä eteenpäin, emme tiedä vielä itsekkään. Haluamme, että reissu on mahdollisimman sponttaani, ja menemme sinne, mihin nenä milloinkin osoittaa.

Tule mukaan seikkailuumme. Päivitän matkapäiväkirjaa täällä blogini puolella. Lisäksi ota seurantaan  annakuulua Instagram-tili, johon meillä on tarkoitus tehdä reissurealitya InstaStoreihin.


Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.


Lue myös nämä

Ei kommentteja

Jätä kommentti