Intia

Pääsin kokemaan, minkälaista on intialainen sairaalaelämä

Sattuuko kenellekkään muulle usein samalla tavalla kuin minulle? Toivot jotain suureen ääneen ja asiat menevätkin juuri niin kuin olit ääneen toivonut. Tosin asia toteutuu hieman ei muodossa, kun olit itse mielessäsi ajatellut, mutta kirjaimellisesti juuri niin kuin olit ääneen toiveesi ilmaissut.

Ensimmäinen kuukausi reissun päällä oli ollut meille hektinen. Olimme olleet viikon Miamissa, toisen Gainesvillessä, matkustaneet muutaman päivän verran Floridasta Lontoon kautta aina Intiaan saakka ja lähteneet lähes samalta istumalta kiertämään Intian kultaista kolmiota (Delhi-Agra-Jaipur). Seuraavana oli vuorossa kolme viikkoa Goalla, jossa meillä oli tarkoitus vain levätä ja kerätä voimia ennen reissun jatkumista Nepaliin. Matkalla Delhin lentokentälle totesin Rolfille muutamaankin eri otteeseen, etten halua tehdä seuraavina viikkoina mitään muuta kuin maata paikoillani ja levätä. Ja no, mitä tapahtui. Ääneensanottu toive toteutui kirjaimellisesti. Pääsin kokemaan, minkälaista on intialainen sairaalaelämä. 

Olen koko Intian reissun ajan ollut lähes vainoharhaisen tarkka siitä, mitä laitan suuhuni. Ei jääpaloja lasiin,  ei majoneesia, ei ruokaa, jota ei ole keitetty tai kuumennettu, ei tuoreita hedelmiä eikä vihanneksia. Käsiä on jynssätty saippualla ja käsidesillä läträtty. Delhin lentokentällä vainoharhaisuus kuitenkin herpaantui siinä määrin, että sain lopulta kammoksumani ruokamyrkytyksen. Lentokoneessa matkalla Goalle nousi korkea kuume ja erinäisten vaiheiden jälkeen löysin lopulta itseni tiputuksesta intialaisesta sairaalasta.

En ole koskaan aikaisemmin ollut sairaalassa. Suuremmat voimat kuitenkin päättivät, että nyt on noviisin hyvä saada ensikosketus sairaalaelämään ja mistäs muustakaan on hyvä aloittaa kuin intialaisesta sairaalasta. Matkakokemus tietysti tämäkin. Olin jo ennen reissulle lähtöä asennoitunut siihen, että jotain tämän tyyppistä suurella todennäköisyydellä tapahtuisi. Yllätyin lähinnä siitä, että sairaalareissu tuli niinkin äkkiä heti reissumme alussa.

Minkälaista oli intialaisessa sairaalassa? Niin kuin niin monessa muussakin paikassa Intiassa, reissaaja tuntee usein hypänneensä vuosikymmeniä ajassa taaksepäin. Tämä oli tilanne myös tässä yksityissairaalassa, jossa vietin kolme kokonaista päivää maaten paikoillani sairaalasängyllä, juuri niin kuin olin suureen ääneen Rolfille vannonut tekeväni Goalla.

Sairaalassa kuume mitattiin elohopeakuumemittarilla, verenpaineet tarkistettiin jo parhaat päivänsä nähneellä mittarilla, röntgenlaite näytti aataminaikaiselta ja hygeniataso oli jotain aivan toista. Hygieniatasosta kertoo jo se, että hoitajat ja lääkärit saivat pitää kaikki mahdolliset korut yllään työvuorossa ollessaan.

Eräs hoitaja läksytti minua suureen ääneen siitä, mihin poikaystäväni oli hävinnyt yön ajaksi sairaalasta. Ei kai hän vain hotelliin ollut mennyt lepäämään? Sairaalassa sekä potilaan äidin että aviomiehen oli oltava koko ajan hoitamassa potilasta. Sitä varten huoneessani oli myös ylimääräinen sänky. Myös kaikki lääkkeet, tippapullot, neulat ja kumihanskat, kaikki mitä hoitajat tarvitsivat hoitaakseen minua, tuli Rolfin käydä itse ostamassa sairaalan alakerrassa sijaitsevasta apteekista. Sairaalapuitteet saattoivat olla kovin erilaiset, mutta on todettava, että hoito oli hyvää eikä siinä ollut mitään valittamista missään vaiheessa.

Näissä ikävimmissä matkakokemuksissa matkavakuutus nousee arvoon arvaamattomaan. Meillä on tietysti kattava matkavakuutus voimassa koko reissun ajan. Tähän mennessä vakuutusta on tarvinnut lähinnä rikkoontuneiden matkatavaroiden korvaamiseen, mutta voitte uskoa miten helpottavaa on, kun sairaalassa ollessa ei tarvitse huolehtia vielä siitäkin, mitä lysti maksaa ja kuka maksaa. Muistakaa siis, että aina reissuun lähtiessä matkavakuutus on voimassa ja se on tarpeeksi kattava. Kaikkea voi sattua, vaikka kuinka pyrkii olemaan varovainen.

Knoppitietoa
Ota mukaan passi ja vakuutuskortti, kun kirjaudut sisään sairaalaan.

 Varaudu siihen, että sairaala pitää passisi siihen saakka, kun kirjaudut ulos sairaalasta.

Ilmoita vakuutusyhtiölle tapahtuneesta heti, kun olet tullut sairaalaan. Ilmoita sairaalan nimi ja paikkakunta tarkasti, jotta vakuutusyhtiön on helppo löytää sairaalan tiedot ja voi aloittaa tapauksen käsittelyn.

Huomioi, että sairaala voi periä vakuusmaksun, joka voi olla joitakin satoja euroja. Sairaala palauttaa vakuuden, kun vakuutusyhtiö on kuitannut maksavansa lystin.

Jos sairaala ei ole vakuutusyhtiösi yhteistyökumppani, voit joutua maksamaan hoidon itse ja periä jälkikäteen rahat vakuutusyhtiöltäsi.

Varaudu byrokratiaan! Meillä uloskirjautuminen oli aikamoinen hässäkkä, joka lopulta kesti neljä tuntia. 

 


Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.


Lue myös nämä

2 Kommenteja

  • Reply
    Anna P
    maaliskuu 10, 2019 at 11:30

    Eikä! 🙈 Mikä kamala eka sairaalakokemus ja vielä aika alkumatkasta. Itse sairastuin myös ekalla Intian matkalla. Sen jälkeen kun olin ensin pari kuukautta syönyt ihan huoletta katukeittiöistä, enkä ollut käsidesillä lätrännyt ollenkaan, mentiin kerrankin kalliiseen ravintolaan syömään ja saatiin molemmat ruokamyrkytys 😀 mutta, toivotaan että jäi teillä viimeiseksi kerraksi!

    • Reply
      Anna
      maaliskuu 10, 2019 at 19:23

      No sanoppa! 🙂 Kaikkea sitä sattuu reissatessa, vaikka kuinka yrittää välttää sudenkuopat. Intiassa on tullut syötyä kaikennäkösissä paikoissa, jotka ei varmasti täytä mitään hygieniavaatimuksia, mutta sitten hämäännyin Delhin lentokentän näennäisestä hyvästä hygieniatasosta ruokapaikkojen suhteen – ja sieltähän se pöpö sitten napsahti!

    Jätä kommentti