Kiina

Neljä päivää Tiibetissä

Vuosia sitten luin kirjan Seitsemän vuotta Tiibetissä ja jäin tuolloin pohtimaan, olisiko mahdollista joskus päästä pyörittämään rukousmyllyjä tuohon kiehtovaan maailmankolkkaan. Mielenkiintoisilla reissukohteilla on tapana jäädä takaraivoon kutkuttelemaan jopa vuosien ajaksi. Kun teimme päätöksen lähteä reppureissulle, halusimme päästä toteuttamaan juuri näitä pitkään haaveissa olleita reissuelämyksiä: Taj Mahal, Terrakottapatsaat, Tiibet – muutamia mainitakseni. Yli kymmenen vuotta tuon kirjan lukemisen jälkeen löysin lopulta itseni Lhasasta, Drepung luostarin muuriin nojailemasta. Eteeni avautui mitä hämmästyttävin ja kaunein näkymä vuoristomaisemasta ja laakson pohjalle avautuvasta Lhasan kaupungista. Tämän näkymän ja läikehtivän riemuntunteen muistaisin varmasti aina.

Tiibetiin ei pääse vierailemaan ihan noin vain hetken mielijohteesta. Edes perinteinen Kiinan viisumi ei riitä siihen, että turistit pääsisivät tutustumaan Tiibetiin. Tarvitaan erillinen kutsukirje sekä ryhmäviisumi. Lisäksi kaupunkiin ei ole mahdollista tutustua omatoimisesti, vaan vierailut järjestetään ryhmämatkoina. Me ostimme matkamme Tibet Vistalta. En tiedä, miten vaikeaa Suomesta olisi Tiibetin viisumi hankkia, mutta Kathmandusta käsin asiat hoituivat suht kivuttomasti ja saimme viisumimme käteen viikon odotuksen jälkeen.

Päätimme vierailla Tiibetissä vain neljän päivän verran, vaikka maailman katolla olisi ollut koettavaa paljon pidemmäksikin aikaa. Tarjolla olisi ollut myös seitsemän ja kymmenen päivän retkiä. Syy siihen, miksi päädyimme lopulta vain piipahtamaan unelmareissukohteessamme oli reissun kokonaiskustannukset. Neljän päivän matka kustansi meiltä molemmilta erikseen hieman vajaa 1000 euroa, sisältäen yhdensuuntaisen lennon, hotellin, neljänpäivän ryhmämatkan sekä viisumin. Viisumi oli näistä kustannuksista halvin, se maksoi 120 per henkilö. Vaikka reissu oli tyyris, niin ei kaduta. Tiibet ja sen asukkaat antoivat meille ikimuistoisen reissuelämyksen.

Tiibetissä uskonto näyttäytyy kaikkialla. Noiden muutaman päivän aikana opin niin paljon tiibetin buddhlaisuudesta. Buddhalainen elämänkatsomus ei keskity palvomaan jumalia, vaan se on laaja oppi- ja harjoituskokonaisuus, jonka avulla kuka tahansa meistä voi olla Buddha eli saavuttaa valaistumisen. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan ikivanhoihin, jo 700-luvulta peräisin oleviin luostareihin ja temppeleihin, jotka kätkivät sisäänsä niin paljon kauniita Buddha-patsaita, voikynttilöitä ja munkkeja lukemassa mantrojaan. Jäin kaiken tietotulvan keskellä miettimään, että missä uskonnon rajat oikeastaan menevätkään? Kyseessä on yksi suurista maailmanuskonnoista, jolla on kaikki uskontoon kuuluvat konkreettiset puitteet (temppelit, buddhan kuvat ja pyhät tekstit), mutta sen filosofiassa ei palvota jumalia ja ylistetä sokeaa uskoa.

Noiden päivien aikana ymmärsin myös Dalai Laman erityisen merkityksen tiibetiläisille niin hengellisenä kuin poliittisena johtajana. Mietimme ryhmämme kanssa, miten mahtaa Tiibet tulevaisuudessa muuttua, kun aika jättää aikanaan maanpaossa elävän 14. Dalai Laman. Hän on keskeisessä roolissa tiibetiläisten kansallisidentiteetiä. Kulttuurin vallankumouksessa, 1950-luvulla, Tiibet joutui taipumaan Kiinan armeijan miehityksen alle. Tuolloin monta sataa vuotta vanhoja, tiibetiläisille pyhiä temppeleitä tuhottiin ja kulttuuria painettiin alas. Tiibetiläisillä on oma kieli, kulttuuri, historia sekä aluetta hallitsi aikanaan oma kuningaskunta, joka toi buddhalaisuuden Intiasta Tiibettiin. Vaikka olin riemuissani siitä, että pääsin vierailemaan tässä lumoavassa kohteessa, teki Tiibetin kokemat lähihistorian vaiheet minut myös kovin surulliseksi. Kulttuurivallankumouksesta emme liiemmin saaneet keskustella, kaupungin kaduilla tuli vastaan armeijan sotilaita ja panssarivaunuja sekä kaupungissa sijaitsee useita tarkistuspisteitä. Kuulin jonkun sanovan, että Tiibet on yhtä vapaa kuin Pohjois-Korea ja valitettavasti siltä se hetkittäin tuntui.

Tiibetissä rukousmyllyjä näkee kaikkialla. Kadulla vastaantulevat ihmiset pyörittävät pieniä myllyjä käsissään. Temppeleiden ja luostareiden seinien vierustat ovat täynnä isompia myllyjä. Niihin on kaiverrettu om mani padhe hum -mantroja, mutta myös muita mantroja käytetään. Rukousmyllyjen tarkoituksena on tuoda pyörittäjälleen hyvää karmaa (mm. viisautta ja meriittejä) samalla puhdistaen hänet pahasta karmasta. Pyöriä pyöritetään aina myötäpäivään eli siihen suuntaan, johon mantrat kirjoitetaan.

Tiibetin vieraanvaraisen tunnelman loivat sen useat asukkaat, joita kohtasimme noiden muutamien päivien aikana. ”Tervetuloa maailman katolle!” huuteli tiibetiläismies meille iloisesti ensimmäisen matkapäivämme iltana erään ravintolan aukiolevasta ikkunasta ja viittelöi kädellään meitä astumaan sisään. Pieni ravintola, jonka pöytiä ympäröivät upeat, käsinveistetyt puusohvat, näytti siihen aikaan illasta enemmän baarilta kuin illallispaikalta. Tiibetiläismies oli tullut ravintolaan nauttimaan illallista veljensä kanssa, mutta heidän pöytänsä lähinnä notkui erilaisista eurooppalaisista olueista. Päätimme vastata tervetulotoivotukseen istuutumalla viereiseen pöytään.

”Your are very handsome man” tiibetiläismies kehui Rolfia puutteellisella englanninkielellään useampaan otteeseen ja tarjosi komealle miehelle tiibetiläistä Lhasa-olutta. Tiibetissä niin kuin Nepalissakin kulttuuriin kuuluu, että miehet osoittavat kunnioitusta ja ystävyyttä toisilleen muun muassa kävelemällä käsikädessä. Siinä mielessä viisikymppisen tiibetiläismiehen kehut eivät tulleet ihan puskista, mutta toki länsimaalaista saattaa hieman huvittaa näin suorapuheinen aloitteenteko miesten väliselle ystävyydelle.

Koska turistien määrää Tiibetissä on rajoitettu, saimme osaksemme paljon huomiota aina kaduilla kävellessämme. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta varsinkin lasten kikatus ja ”Hello!”-huudot saivat hymyn huulillemme. Yritimme tilata eräästä kahvilasta jotain syötävää, mutta siitäkään ei meinannut tulla mitään, kun nuoret kahvilanpitäjät kikattelivat meille tiskin takana. Minne tahansa menimme, meidät huomioitiin tuijotuksin ja hymyin. Taksikuskimme tuijotti häpeilemättä minua minuutin verran silmiin eikä kääntänyt päätänsä, vaikka kuinka tuijotin takaisin. Meitä molempia huvitti.

Jos suunnittelet Tiibetin reissua, ota huomioon lämpötilat ja korkea ilmanala. Me vierailimme Lhasassa huhtikuun alussa, jolloin lämpötilat pyörivät kuuden ja kahdeksan asteen tuntumassa. Tiibetiläiset ovat tottuneet kylmyyteen, ja useat hotellit ovat viileitä tai niissä ei ole lämmitystä ollenkaan. Meilläkin oli tapana käydä lämmittelemässä hetki kuumassa suihkussa päivän pääteeksi, sillä viileys pureutuu luihin ja ytimiin ja hotellimme lattiat olivat jäätävän kylmät.

Lhasa sijaitsee lähes 4000 metrin korkeudessa, joten kaikki siellä vierailevat kärsivät varmasti joistakin vuoristotaudin oireesta muutaman ensimmäisen päivän ajan. Oireisiin kuuluvat niin päänsärky, väsymys unettomuus, oksentelu, sydämentykytys  ja hengenahdistus. Jo pelkkä käveleminen saa hengästymään.

Kokemukseni perusteella kehotan; mene Tiibettiin. Ja kun menet, mene sinne kesäkuukausina ja lue etukäteen kirjoja Tiibetin historiasta, Dalai Lamoista, tiibetin buddhalaisuudesta. Tee seitsemän tai kymmenen päivän retki, tutustu Mount Everestin basecampiin ja näe muutakin kuin Lhasa. Tämä maailmankolkka on vierailunarvoinen. Ja kuten oppaamme Tenzin sanoi, kun vierailet Tiibetissä, tiibetiläiset hyötyvät siitä. Turismi tuo heille töitä ja he pääsevät kertomaan ja näyttämään, mistä tässä kiehtovasta maailmankolkasta onkaan kyse.


Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.


Lue myös nämä

Ei kommentteja

Jätä kommentti