Maailmanympäri

Kolme kuukautta reissun päällä – 10+1 kysymystä

Toukokuun viides päivä meillä tuli täyteen kolme kuukautta reissun päällä. Yhteenvedon omaisesti kerron tässä postauksessa, miten sujuivat reissumme toinen ja kolmas kuukausi.

Reppureissumme toisen kuukauden aloitimme sairaalakäynnillä Goalla, jossa olin muutaman yön toipumassa pahasta ruokamyrkytyksestä. Kuukauden loppupuolella siirryimme Nepaliin, jossa vietimme aikaa niin Kathmandussa kuin Annapurnan vuoriston juurella sijaitsevassa Pokharassa. Nepalissa ollessamme anoimme myös ryhmäviisumia Tiibetiin, jonka hulppeista maisemista starttasi käyntiin kolmas kuukausi tien päällä. Tiibetissä olisimme mieluusti viettäneet pidemmänkin aikaa, mutta korkeat matkakustannukset tässä eksoottisessa kohteessa ajoivat meidät jo neljän päivän jälkeen jatkamaan matkaamme Kiinan Xi´aniin. Siellä pääsimme ihastelemaan Kiinan ensimmäisen keisarin ikuista terrakotta-armeijaa. Kiinasta jatkoimme reilun viikon jälkeen Japaniin, jonne olimme haaveilleet jo pitkään matkustavamme. Koska meillä oli oikeus oleskella nousevan auringon maassa viisumitta jopa kolme kuukautta, emme pitäneet kiirettä jatkaa matkaamme taas seuraavaan maahan. Lopulta oleskelimme Japanissa kolme viikkoa vieraillen niin Osakassa, Kiotossa kuin Tokiossa.

1. Paras matkakohde?

Kaikki vierailemamme maat ovat olleet hyvin erilaisia kohteita, mutta niiden joukosta Japani ja Tiibet ovat nouseet ihan omaan luokkaansa. Japaniin rakastuimme kerta heitolla, emmekä olisi millään halunneet kolmen viikon jälkeenkään lähteä jatkamaan matkaamme Kaakkois-Aasiaan. Oli jollain tavalla hyvin rentouttavaa oleskellella hetki maassa, jossa ihmisten tapa elää oli hyvin samanlainen kuin meillä Suomessa. Japanissa oli lisäksi niin paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää, että moni mielenkiintoinen juttu jäi odottamaan seuraavaa Japanin matkaa. Japani on maa, johon haluamme molemmat palata pian uudelleen.

Neljä päivää Tiibetissä oli taas heittämällä eksoottisin reissukohde, johon olemme koskaan matkustaneet. Sen henkeäsalpaavat vuoristomaisemat, vieraanvaraisuus ja tiibetin budhalaisuuden vahva yhteys ihmisten arkeen tarjosivat meille unohtumattoman ja aivan erityisen matkakokemuksen. Kaikki olemme joskus kuulleet tarinoita  Tiibetistä, sen hengellisestä johtajasta Dalai Lamasta ja surullisen kuuluisasta kulttuurivallankumouksesta, mutta harva turisti on päässyt itse näkemään, minkälaista arkea vietetään maailmankatolla.

2. Ikävin matkakohde?

Mitään erityisen ikävää matkakohdetta ei onneksi ole sattunut eteemme, mutta Delhin lentokentältä matkaan mukaan tarttunut ruokamyrkytys latisti Goalla toki hetkellisesti tunnelmaa. Pääsinkin näkemään lähietäisyydeltä, minkälaista on intialainen sairaalaelämä. Kaikenlaista pienempää ja isompaa terveysongelmaa on tämän reissun aikana jo ollutkin, joten ne osaa ottaa asiaankuluvana pakollisena pahana. Sairaalareissun lisäksi on käyty Kiinassa silmälääkärin vastaanotolla Rolfin saatua naarmun silmäänsä. Itse kävin Vietnamissa näyttämässä oikuttelevaa jalkaani lääkärille, jonka kanssa kommunikoimme terveyshuolistani Google Translaterin avulla. Kaikesta on tähän mennessä onneksi selvitty, mutta Suomeen palatessamme kunnollinen lääkärintarkastus on silti ensimmäisenä asialistalla.

3. Paikallinen erikoisuus, joka kummastutti?

Lhasa, Tiibet, huhtikuu 2019.

Yksi mieleenpainuvimmista tilanteista matkan varrella on ollut buddhamunkkien debatoinnin seuraaminen tiibetiläisen Sera-luostarin pihamaalla Lhasassa. Lämpötila oli kohonnut vain muutaman asteen plussan puolella, mutta buddhamunkit olivat silti pukeutuneet kädet täysin paljaiksi jättäviin viininpunaisiin kaapuihin. Nämä useat kymmenet buddhamunkit kävivät kovaäänistä väittelyä luostarin pihamaalla.  Heidän monivuotiseen koulutukseen kuuluu vahvasti debatointi ja sitä harjoitetaan useampi tunti päivässä. Väittelyn tarkoituksena on oppia ymmärtämään ja analysoimaan Buddhan opetuksia.

Debatoinnin aikana toinen munkeista istuu maassa vastaten mahdollisimman nopeasti vastapuolen kysymyksiin buddhalaisuuden opeista. Tenttaavan osapuolen tehtävänä on yrittää saada toinen vastaamaan kysymyksiin väärin häiritsemällä hänen keskittymistä läpsimällä kovaäänisesti käsiään yhteen. Harjoituksen tarkoituksena on pyrkiä vastaamaan mahdollisimman loogisesti ja ilmaisemaan itseään selkeästi. Ilmankos tämän harjoituksen avulla, niin monet buddhamunkit ovat hyviä esiintyjiä.

Kathmandu, Nepal, maaliskuu 2019

Toinen paikallinen erikoisuus oli hindulaisten iloinen ja värikäs Holi-juhla Kathmandussa, Nepalissa. Holi on vuosittain pidettävä värien juhla, jolloin ihmiset kokoontuvat kaduille heittelemään erivärisiä jauheita toistensa päälle. On myös tapana, että vastaantulijan naama ja hiukset sutataan eri väreillä samalla toivottaen henkilölle hyvää Holia!

4. Mitkä matkatavarat olivat eniten käytössä?

Koko matkan ajan yksi tärkeimmistä varusteista on ollut Uniqlon kevytuntuvatakki. Takki on siitä hyvä reissukaveri, ettei se vie tilaa rinkasta eikä paljoa paina. Takki on ollut Aasiaan juuri sopivan lämmin ja jopa Tiibetin +3 asteen lämpötiloissa kerrospuettuna takki lämmitti vallan hyvin. Aivan paras luottovaruste, joka tulee varmasti olemaan mukana kaikilla tulevillakin reissuilla. Toinen hyvä reissukaveri on ollut villasukat. Niitä olen pitänyt jalassa harvasen päivä oli ulkolämpötilat mitä tahansa +3 ja +30 asteen välillä.

Lhasa, Tiibet, huhtikuu 2019.

Matkamme edetessä myös matka-apteekki on ollut kovassa käytössä ja suosittelekin sellaiseen satsaamista, jos olet lähdössä yhtään pidemmälle reissulle. Matka-apteekin sisältö sekä tarvittavat rokotukset kannattaa suunnitella ihan asiaan vihkiytyneen matkalääkärin kanssa. Apteekkituotteiden (ja pienen ensiapulaukun) lisäksi kuljetamme mukanamme myös kylmäpussia, jonka käyttötarve on yllättänyt moninkertaisesti.

5. Mitä matkatavaraa et tarvinnut tai olisit toivonut, että sinulla olisi ollut mukana?

Pokhara, Nepal, maaliskuu 2019

Olemme molemmat kovia juomaan kahvia. Yhdysvalloista ostamamme suodatinpussit loppuivat jo Intiassa ollessamme ja seuraavan kerran löysimme niitä vasta muutamaa kuukautta myöhemmin Japanista. Eli jos päiväsi ei lähde kunnolla käyntiin ilman aamukahvia, suosittelen ottamaan kotipuolesta mukaan kunnon nipun suodatinpusseja tai vaihtoehtoisesti kantaisin mukanani pientä kestofiltteriä. Kannamme mukanamme myös hyttysverkkoa, mutta sille ei ensimmäisten kuukausien aikana ole ollut käyttöä. Tilanne saattaa nyt muuttua, kun olemme kolmen kuukauden jälkeen siirtymässä Kaakkois-Aasiaan ja malaria-alueille.

6. Lempiruokasi?

Kioto, Japani, toukokuu 2019

Japani oli sokerihiiren paratiisi. Makeisia, keksejä, makeaa maitoteetä ja leivonnaisia löytyi jokaiseen makuun. Itse ihastuin Japanin mellon pan leivonnaiseen, jota myydään kaikkialla niin ruokakaupoissa kuin kaduilla. Pullaa voi syödä sellaisenaan tai lisätä sen väliin vaniliajäätelöä. Tätä paikallista herkkua kannattaa ainakin kerran kokeilla Japanissa vieraillessa. Japanin sushit ja sashimit olivat toki myös aivan vertaansa vailla.

7. Minkä hetken haluaisit elää uudelleen?

Tiibettiin ei pääse tutustumaan omatoimisesti, joten buukkasimme sinne päästäksemme reissumme ensimmäisen ryhmämatkan. Noin kymmenen hengen ryhmämme osoittautui aivan loistavaksi ja keskustelunaiheita riitti. Ryhmässämme kaikki tuntuivat olevan oikein himomatkaajia, sillä useampi henkilö oli meidän tavoin monen kuukauden reissulla. Törmäsimme myös ensimmäiseeen suomalaiseen reissullamme juuri Tiibetissä ollessamme. Hän oli yhtälailla kiertelemässä pitkin poikin Kiinaa useamman kuukauden ajan. Terkkuja Milja, jos luet tätä!

Mielettömän Tiibetin reissumme viimeisenä iltana kokoonnuimme ryhmämme kesken illallistamaan. Pitkällä reissulla ajantaju silloin tällöin hämärtyy ja nauroimmekin koko porukka yhdessä makeasti sille tosiasialle, ettei kukaan tuntunut tietävän, mikä viikonpäivä oli meneillään. Tämän kyseisen hetken haluaisin mielelläni elää uudelleen. Siinä hetkessä tiivistyi matkustamisen ilo ja riemu.

Lhasa, Tiibet, huhtikuu 2019

8. Mitä uutta olet oppinut?

Matkalla on vielä paremmin ymmärtänyt, että ihan samanlaista arkea eletään joka puolella maailmaa, vain kulttuurilliset erot luovat oman vivahteensa eri maiden elämään. Suurin osa lapsista käy koulua, töihin lähdetään aamulla ja iltaa vietetään yhdessä lähimmäisten kanssa. Joka puolella maailmaa ihmiset ovat täysin samanlaisia iloineen ja suruineen. Se mikä eri maat toisistaan erottaa on elämänlaadun eriarvoisuus. On ollut sydäntä särkevää nähdä muutaman vuoden ikäiset lapset yksinään vaeltamassa keskellä vilkasliikenteistä risteystä pyytämässä ihmisiltä puhdasta juomavettä. On ollut silmiä avaavaa nähdä se valtava saasteiden, lian ja (muovi)roskan määrä, jolla me nykyisenkaltaisella välinpitämättömällä toiminnallamme pilaamme elinympäristöämme ja luontoa. Tiedän nyt myös miltä tuntuu, kun saastunut hengitysilma kaivertaa kurkkua ja yskittää jatkuvasti. Tai miten pahalta tuntuu katsoa, kun eläimiä pidetään kurjissa oloissa, ne kärsivät etkä itse pysty tekemään asialle yhtään mitään.

Goa, Intia, maaliskuu 2019

Aasiassa olen myös oppinut, että asioissa menee oma aikansa, jota on turha yrittää hoputtamalla nopeuttaa. Verkkaiseen tahtiin on vain totuttava. Esimerkiksi Intiassa sairaalasta poiskirjautuminen kesti neljä tuntia, Japanissa yhden postipaketin lähettämiseen saatiin kulumaan yli tunti. Kathmandusta 200 kilometrin bussimatka Pokharaan kesti kymmenen tuntia! Hetkittäin hidastahtinen tempo turhauttaa, mutta samalla saan itseni kiinni ajattelemasta, että mihin minulla nyt oikeasti on niin kova kiire?

Pokhara ja Kathmandu, Nepal, maaliskuu 2019

9. Mitä olet kaivannut Suomesta?

Tiukkatahtinen reissaaminen maasta ja kulttuurista toiseen on yllättänyt kuluttavuudellaan, joka näyttäytyi varsinkin Nepalissa ollessamme kovana reissuväsymyksenä. Vaikka Nepal tuntui Intiaan nähden jo aivan simppeliltä kohteelta, lähes kaksi kuukautta kehitysmaissa elelyä alkoi tehdä tehtävänsä. Olimme väsyneitä meluisasta liikkenteestä, ihmismääristä, katupölystä ja saasteista, huijausyrityksistä, vatsavaivoista ja siitä, että yhtikäs mikään ei toimi samalla tavalla kuin kotimaassa. Nepalissa tuli ensimmäisen kerran koti-ikävä sitä sujuvaa arkea kohtaan, jota saamme viettää Suomessa: suihkusta tulee kuumaa vettä, sisätiloissa ei tarvitse palella, liikenteessä ei tarvitse pelätä henkensä kaupalla ja voit luottaa varauksetta tuntemattoman sanaan.

Kathmandu, Nepal, maaliskuu 2019

10. Paras matkavinkkini muille reissaajille?

Kaikkea ei tarvitse eikä pidä yrittää nähdä. Maailmasta ei tutustumisen arvoiset paikat lopu kesken. Me olemme heti alusta alkaen tehneet itsellemme selväksi, että vaikka meillä on viikojen ja viikkojen verran aikaa tutustua erilaisiin paikkoihin ja nähtävyyksiin, se ei tarkoita sitä, että niin tekisimme. Pyrimme elämään mahdollisimman tavallista arkea, johon kuuluu niin pyykinpesut, ruonlaitot, opiskelut ja arkiliikunta. Saamme paljon erinomaisia vinkkejä ihmisiltä, mitä kaikkea missäkin kohteessa kannattaa nähdä ja kokea. Koska emme ole sanan normaalisissa merkityksessä lomalla, valitsemme vain muutaman tutustumisen arvoisen jutun per kohde. Jos reissuamme pitäisi elää niin kuin perinteistä lomaa ja nähdä aina mahdollisimman paljon, olisi täys uuvahdus tullut jo ajat sitten. Välillä tämä tietyisti turhauttaa. Varsinkin Japanissa olisi ollut niin paljon nähtävää ja koettavaa aina onseneista kylpeviin vuoristoapinoihin, kapselihotelleihin ja teeseremonioihin, mutta on ymmärrettävä, että jotain on aina jätettävä seuraavaa kertaa varten.

Kioto, Japani, huhtikuu 2019

+ 1. Miten on sujunut kumppanin kanssa reissaaminen 24/7?

Meidän suhteellemme reissu on tehnyt pelkästään hyvää eikä kolmen kuukauden jälkeen toisen seura ole onneksi alkanut kyllästyttämään. Kun kaikki ympärillä oleva on koko ajan uutta ja vierasta, toiseen tukeutuu aivan eri tavalla kuin Suomessa. On ihanaa, että edes yksi asia on tuttua ja turvallista kaiken muun ollessa suurta seikkailua. Vaikka olemme yhdessä lähes 24/7, meille molemmille on tärkeää myös päivittäinen oma aika. Tällöin molemmat keskitymme tekemään jotain omaa juttuamme, kuten esimerkiksi itse keskityn valokuvaamiseen, bloggaamiseen tai opiskeluun.


Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.


Lue myös nämä

2 Kommenteja

  • Reply
    Jenni / Unelmatrippi
    toukokuu 23, 2019 at 18:54

    Kaikkea ei voi koskaan nähdä, joten tuo on juuri oikea asenne, että tsekkaillaan mitä tsekkaillaan ja loput jätetään seuraavaan kertaan (tuli sitä seuraavaa kertaa koskaan tai ei). Japani synnytti myös minussa välittömästi halun palata, mutta vielä en ole päässyt sinne takaisin (ekasta kerrasta on siis nyt viitisen vuotta). Kiva lukea fiiliksiä Nepalista ja Tiibetistä, koska ne kiehtoisivat kovasti. Ehkä vielä joskus tulee käytyä myös niissä.

    • Reply
      Anna
      toukokuu 24, 2019 at 18:01

      Moikka Jenni ja kiitos kommentista 🙂
      Japani on kyllä niin ihana maa, en ymmärrä kuka siitä ei voisi tykätä 🙂 Toivottavasti pääset pian reissaamaan sinne takaisin! Tarkoitus on tässä pikkuhiljaa kirjoitella erilliset maakohtaiset postaukset kaikista reissumme aikana vierailluista maista, eli Nepalistakin yritän pian saada postauksen ulos!

    Jätä kommentti