Indonesia

Gili Trawangan – Uskaltaako Gilin saarille matkustaa?

Gili Trawanganin kolme kilometriä pitkä ja kaksi kilometriä leveä saari Balin kupeessa on pieni pala paratiisia siitäkin huolimatta, että suuret turistilaumat ovat sen jo aikapäivää sitten löytäneet. Elokuussa 2018 Gilin saaria sekä niiden naapurisaarta Lombokia vavisutti voimakkuudeltaan 6,9 richterin asteen maanjäristys tuhoten taloja, menettäen ihmishenkiä ja saaden saaret kaaoksen valtaan. Vierailimme Rolfin kanssa ensimmäisen kerran Gili Airin saarella kuusi vuotta sitten nauttien täysin siemauksin sen paratiisimaisesta tunnelmasta. Nyt Balille jälleen saavuttuamme, mieleemme hiipikin kysymys: Uskaltaisiko Gilin saarille jo matkustaa?

Gilin saaret, Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air ovat kolmen pienen saaren rykelmä puolentoista tunnin laivamatkan päässä Balilta. Saarten valkoiset, korallien ja simpukoiden täyttämät rannat sekä turkoosina kimmeltävä merivesi houkuttelevat reissaajia Gileille nauttimaan troppiikin lämmöstä pitkienkin matkojen päästä. Aika saarilla menettää merkityksensä, sillä päiväohjelma koostuu lähinnä auringonotosta, snorklaamisesta, kirjojen lukemisesta sekä pyöräilystä pitkin saaren hiekkaisia teitä välillä väistellen turisteja, kanoja ja kulkuneuvoina toimivia hevoskärryjä.

Pitkän reppureissumme aikana läpi Keski-, Itä- ja Kaakkois-Aasian olen kaivannut Suomesta kovasti kesämökkiämme. Trawanganin saarella pääsin pitkästä aikaa tähän kaipaamaani mökkitunnelmaan, sillä pieni villamme yksityisellä uima-altaalla ja ulkoilmakeittiöllä on kuin tropiikin versio kesäpaikastamme. Villamme Les Villas Ottalia sijaitsee saaren keskellä kaukana rannan turistihälystä ja on loistava paikka rauhoittumiselle. Kuuden reissukuukauden jälkeen lepo pienellä saarella, jossa ei ole liikaa virikkeitä ja aktiviteettaja, tuntuu juuri nyt täydelliseltä paikalta käydä läpi kaikkea menneinä kuukausina kokemaamme. Blogi ei ole valitettavasti pysynyt perässä siinä, missä kaikkialla olemme viime kuukausina reissanneet. On ollut vaikea istahtaa alas ja kirjata ylös kaikkea kokemaansa ja näkemäänsä, kun maisemat ja kulttuurit vaihtuvat ympärillä yhtenään.

Aamuisin saarella herää ensimmäisen kerran jo kello viiden aikaan, kun ilmassa kaikuu rukouskutsu. Viimeistään seitsemän aikaan auringonsäteet kutittelevat jo silmiä sen verran, että on aika nousta kahvin keittoon. Tropiikissa aamut ovat päivän paras hetki. Ilma tuntuu vielä lempeän lämpimältä, tunnelma on heräilevän rauhallinen ja koko paikka loistaa kaunista kultaista valoa.

Balille tullessamme meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa siitä, missä kaikkialla haluaisimme seuraavien viikkojen aikana käydä. Gilin saaret nousivat monien ideoiden joukosta yhdeksi vaihtoehdoksi, mutta mieleen nousi kysymys: Uskaltaako maanjäristyksen runtelemille Gilin saarille jo matkustaa?

Sosiaalinen media on tänä päivänä hyvä apu reissaajalle. Kun uusia blogipostauksia Gilin saarista ei googlettamalla löytynyt, Facebookin Seikkailijattaret-ryhmästä sai apua kysymykseeni: Gileille uskaltaa aivan hyvin matkustaa. Yhdeksän päivän mittaiseksi venynyt oleilumme Gili Trawangilla on osoittanut, että näin asia todella on. Maanjäristyksen jälkiä on äkkiseltään vaikea havaita, sillä saaren useat majapaikat ovat päässeet takaisin jaloilleen ja järistysten aiheuttamat aineelliset vauriot on korjattu. Toisin on kuitenkin paikallisten asumusten laita. Siellä täällä näkyy hajonneita taloja, jotka selvästi ovat maanjäristyksen runtelemia. Olisi varmasti tärkeää myös paikallisille, että turistit löytäisivät pian takaisin saarille.

Maanjäristyksen tuhot näkyvätkin konkreettisimmin lähinnä turistien määrässä. Vaikka Gili Trawangan ei pysty luomaan vierailijalle sitä haluttua mielikuvaa autiosta paratiisisaaresta, ovat turistimäärät edelleen pienemmät kuin ennen viime vuoden voimakasta maanjäristystä. Majapaikat eivät ole aiempaan tapaansa täpötäynnä. Meidänkin majoittumista oli helppo pidentää peräti kahteen eri otteeseen – tilaa siis tällä saarelta kyllä löytyy.

Kun aamukahvit on juotu, on aika suunnata rannalle. Hienohiekkainen tie pöllyää jalkojen alla ja jää tiukasti kiinni aurinkorasvasta tahmeisiin jalkoihin. Eteensä on katsottava yhtenään teiden kuoppaisuuden ja hevosenlannan pommittaman maan takia. Saarilla ei ole autoja, vaan paikasta toiseen kuljetaan jalan, pyörällä tai taksin virkaa toimittavilla hevoskärryillä. Matkalla rantaan kaunissilmäiset, vaaleanruskeat lehmät, lurppakorvaiset, mustavalkoiset vuohet ja värikkäät kanat tipuineen tulevat tutuiksi.

Pieni saari on erikoinen sekoitus turisteille rakennettuja kauniita villoja ja bambumajoja sekä paikallisten asuttamia alkeellisia hökkelimajoja. Tämä on aikamoinen kontrasti, josta voi olla montaa mieltä. Valitettavasti paikallisten asutusten lähistöltä löytyy myös suurimmat määrät luontoon heitettyä muoviroskaa. Näky tekee surulliseksi. Tuulessa huojuvien palmujen joukkoon ei pitäisi kuulua näkymää maassa lojuvista muovipusseista ja -pulloista eikä mistään muustakaan tavarasta, joka on tarpeettomana heitetty luontoon.

Paratiisirantojen turkoosiin meriveteen on ihana pulahtaa viilentymään. Roskia ei onneksi killu aaltojen heittelemänä merivedessä eikä niitä löydy silmiinpistävästi rantaviivastakaan. Meri on mielettömän lämmintä eikä kovinkaan vilukissa epäröi hetkeäkään sukeltaa lempeiden aaltojen sekaan. Kirkkaassa vedessä viettää pitkän tovin snorkkaillen. Jo aivan rantaviivan tuntumassa pystyy bongailemaan lukemattoman määrän erilaisia värikkäitä kaloja.

Lounastamme (ja illallistamme) rannalla sijaitsevassa Fat Cats -ravintolassa, jonka tarjoilut ovat niin erinomaisia ja laadukkaista raaka-aineista tehtyjä, että suuntaamme havupuiden alle asetettujen turkoosien pöytien luo yhä uudestaan ja uudestaan. Varsinkin paikan Chicken Poke Bowl on maistamisen arvoinen. Kun ruoka on hyvää, aurinko paistaa kaiket päivät ja saarella vaeltelu ja uiminen käyvät hyötyliikunnasta niin, mitä muita aineksia hyvään lomaan enää tarvitsee? Gili Trawangan on mielestäni täydellinen lomakohde muutamista rikkeistään huolimatta.

Saarelta löytyy useita kauniita, auringonlaskun ihailemiseen tarkoitettuja rantaravintoloita, mutta upeat rannat kärsivät yhdestä saaren ikävimmästä lieveilmiöistä; näkyvästä huumekaupasta. Ei mene montaa minuuttia rantatuoliin istahtamisen jälkeen, kun meille tullaan kauppaamaan huumesieniä tai nenään leijuu marihuanan makea haju. Indonesiassa on erityisen tiukat huumelait, mutta virkavallan puuttuminen Gilin saarilta tekee huumausaineiden käytöstä ja kaupasta yllättävän näkyvää. Tämä näkyi jo kuusi vuotta sitten Gili Airin saarella ja valitettavasti tilanne ei ole näiden vuosien aikana paljoakaan muuttunut.

Saarilla ei ole ollenkaan katuvaloja. Auringon painuttua horisontiin suuntaamme taskulampun valossa takaisin trooppiselle kesämökillemme. On niin sysipimeää, ettei hiekkatien vieressä vapaana liikkuvia lehmiä tahdo paljaalla silmällä huomata. Pelästyn pahanpäiväisesti, kun taskulampun kajo osuu sattumalta metrin päässä seisovaan lehmään.

Villamme terassilla on leppoisaa viettää iltaa. Gekot säksättävät katonrajassa toisilleen. Yksittäiset lepakot viuhahtavat silloin tällöin vinhasti ohitse. Sysimusta kissa, jonka olemme leikkisästi ristineet Luciferiksi, hiipii taas äänettömästi kulman takaa tervehtimään meitä. Kissa tuijottaa kirkkaankeltaisilla, vähän kieroon katsovilla silmillään niin tiiviisti, että melkein uskon mustaan kissaan liittyvää magiaa. Saarella eläimet tuntuvat muutenkin käyttäytyvän vähän hassusti. Täällä kukot kiekuvat korkealla puiden oksilla ja iltaisin isot lintuparvet lentävät ympäri saarta pitäen ikävänkuuloista kimeää, helisevää ääntä.

Olen aina ollut se tyttö, joka on yhtenään menossa, tulossa ja tekemässä. Reissun päällä olen oppinut paremmin ymmärtämään, miten älyttömän tärkeää on myös pysähtyä hetkeksi paikalleen ja vai relata. Maata kirja kädessä rantatuolissa miettimättä eilistä tai suunnittelemassa huomista. Tähän Gili Trawangan on ollut poikkeuksellisen hyvä reissukohde.


Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa.


2 Kommenteja

  • Reply
    Emmi
    heinäkuu 16, 2019 at 13:01

    Kiva postaus ja ihanaa lukea, että Gilit ovat kunnossa. Turisteja sinne aivan varmasti jo kaivataan! Itse olin Airilla tuon järistyksen aikana ja pakko myöntää, että en vielä uskaltaisi lähteä takaisin 🙈 aika epätodennäköistä kuitenkin on, että vastaava iso järistys tulee uudestaan ihan lähiaikoina, joten toivotaan, että turisteja olisi pian mestoilla kuten ennenkin 🙂

    • Reply
      Anna
      heinäkuu 19, 2019 at 05:14

      Joo uskon, että sen verran hurja kokemus varmasti ollut tuo maanjäristys Gileillä, että en ihmettele jos et uskalla vielä takaisin lähteä! Täällä Balillahan koettiin kanssa muutama päivä sitten maanjäristys, ja vaikka se olikin melko pieni järistys, kyllä sekin jo vähän säikäytti!

    Jätä kommentti